torstaina, kesäkuuta 01, 2006

29. RAKASTAMISEN VAIKEUS


Jos menen käymään kaupassa kesken työpäivän, voin olla varma että hän lähtee kohta perääni. Eilen hän suuteli minua leipähyllyn takana. Töissä hän seuraa minua katseellaan. Käymme keittiössä hakemassa vesilasilliset yhtä aikaa. Jos kysyn apua koneella, hän istuutuu viereeni puoleksi tunniksi neuvomaan. Viipyilee vierelläni kuin sattumalta. Läsnäolollaan omistaa minut.

Pelkään että paljastun. Punastun jos joku vihjaakin jotain. Niin monet ovat nähneet meidän yhdessä. Olen koko ajan ärtyisä, päättämätön ja väsynyt. Tällainen rakkaussuhde vie paljon energiaa. Ikävöiminen, salailu ja tapaamisten järjestely.

Nytkin odotan merkkiä hänestä. Kun emme näe, muistelen sanoja joita hän sanoi, kohtauksia joissa olimme. Kädet pöydän alla piilossa, sormet sormien lomassa. Kun hän laittoi ulkona kätensä olkapääni ympäri. Kun hän sanoi: olet ihana. Baarissa hän piteli kiinni polvestani kun istuimme vastakkain.

Katselen kännykässä olevaa kuvaa hänestä.

Sääntöihin kuuluu että emme voi sopia mitään etukäteen emmekä puhua suoraan. Odottelemme toistemme reaktioita, seuraava siirtoa. Toinen tekee lähtöä, kohta jo toinenkin. Vain sattumalta lähetämme viestejämme. Pidättyväisyys on ihanne.

Lähettäjä: Vaimo
Vastaanottaja: Tommi
Lähetetty:
14:02:01
24.05.2006 Onnistuin jäädyttämään itseni kunnes tunsin partavetesi tuoksun.

Tommi löytää kadulta katkenneen hopeaketjun: mä en ole vielä koskaan antanut sulle lahjaa, ole hyvä. Katsoo silmiin ja menen pois tolaltani. Tommi sanoo: olet haluttava. Työni ja elämäni on sekaisin takiasi. Pelkää että paljastumme. Pelkää että joku lipsauttaa jotakin. Sanoo että järki sanoo että se ei ole oikein, että se olisi ilkeä temppu sun miehelle ja lapsille.

- Elämä on aika raskasta kun ei voi puhua kenenkään kanssa, sanon.
- Puhua mistä?
- Susta!

- Mitä sä oikein haluat tehdä?
- Mä haluan muuttaa pois kotoa.
- Arvasin sen. Mä haluaisin että sä muutat.

- Ajattelen ja ikävöin sua jatkuvasti. En ole koskaan tuntenut kenestäkään tytöstä näin. Kaiken aikaa ajattelen sua ja mietin että mitä sulle mahtaa kuulua.
- Mutta sähän et oo koskaan ollut rakastunut, sä sanoit.
- Niin. Tähän asti.

Hän on ihana, en jaksa enää.

12 kommenttia:

Blogger PartyFlickan

Vaikuttavaa tekstiä. Vaikka rakastaminen onkin välillä vaikeaa niin jossain vaiheessa kaikki sen rakkauden eteen tehty työ palkitaan :)

02 kesäkuuta, 2006 15:16  
Anonymous Anonyymi

Missähän veli nyt on?

03 kesäkuuta, 2006 02:56  
Anonymous Anonyymi

Rakkaus on Suuri Onni, kestosta ei tosin voi olla kskaan varma...

04 kesäkuuta, 2006 10:59  
Anonymous Anonyymi

Rakkaus on rakkaus, oli se oikein tai väärin.

04 kesäkuuta, 2006 13:01  
Anonymous Anonyymi

Rakkaus on ihana. Olette onnekkaita!

05 kesäkuuta, 2006 23:59  
Blogger Hetel

Luin juuri kaikki kerralla läpi, nyt odottelen innolla tarinan jatkoa :D älä ihmeessä lopeta tähän! ^^

09 kesäkuuta, 2006 20:45  
Anonymous Anonyymi

hassuja heräämisiä hei

13 kesäkuuta, 2006 22:00  
Anonymous Anonyymi

Alussa tämä oli kiinnostava ja suorastaan ahmin kaikki uudet osat! Millaisia ratkaisuja ja mitä sitten ja mitä siitä sitten seuraa. Tarina tuntui todelta. Nyt koko aviopari ja heidän suhteensa ja ennen kaikkea välinpitämättömyytensä lasten suhteen tuntuu omituiselta ja falskilta. Ja jos se olisi totta, niin näillä ihmisillä ei missään tapauksessa pitäisi olla lapsia eikä mitään yhteistä elämää... tympäisevää... Minun puolestani jutun voi jo saattaa päätökseen. Sen verran kyllä olen koukussa, että varmaan tulen seuraamaan loppuun saakka!

Ei mikään kaupunkilainen uraohjus, vaan ihan tavallinen keski-ikäinen nainen

14 kesäkuuta, 2006 17:46  
Blogger J. Petäjä

Kiitos kaikille hyvistä kommenteistanne. Jatketaan lomatauon jälkeen.

15 kesäkuuta, 2006 13:00  
Blogger -TC-

Kuukauden loma? Kamalaa, tässähän kerkeää hulluksi tulla odotellessa :)

Toivottavasti jaksat vielä kirjoitella lomalta palatessa.

18 kesäkuuta, 2006 12:15  
Anonymous Anonyymi

Veikkaisin, ettei kirjoittaja halua vetää lapsia hommaan mukaan vaan näkee nämä aikuisten välisinä ongelmina. Tietenkin ne vaikuttavat myös lapsiin.

Olisi kiinnostavaa kuulla miten uus kolli suhtautuu edellisen siittämään pentueeseen.

21 kesäkuuta, 2006 20:13  
Anonymous Anonyymi

matilda
Lue alusta asti kirjoitukset niin tajuat. En usko tämän tarinan olevan täysin fiktiivinen. Ja kuitenkin kaikki kirjoitettu on aina narratiivia.

30 kesäkuuta, 2006 01:21  

Lähetä kommentti

<< pääsivulle