35. OMAAN KOTIIN

Pujottelen autolla rauhallisesti keskustan liikenteen seassa. Ruuhka-aika pahimmillaan. Pohjoisrannassa helpottaa, vauhti nousee viiteenkymppiin. Liisankadun kohdalla painan hitaasti jarrua niin että auto pysähtyy pehmeästi juuri ennen kuin valot vaihtuvat punaisiksi. Nostan kytkimen melkein puoliväliin, ja heti kun keltainen välähtää, painan päättäväisesti kaasua ja vaihdan nopeasti kakkoselta kolmoselle. Kiilaan kuuttakymppiä ensimmäisenä oikealle kaistalle ennen Rantatietä. Vasen käsi on ratin alareunassa, oikea käsi lepää vaihdekepin päällä. Laitan soittimessa olevaa levyä kovemmalle. Kustaa vaasan tiellä koukkaan pienesti kiihdyttämällä sille kaistalle joka vetää paremmin. Vilkaisen tyytyväisenä viereistä penkkiä. Kohta pääsen esittelemään ajotaitojani.

Kahdeksassakympissä Lahdenväylällä laitan oikean käteni vieressä istuvan reidelle ja puristan kevyesti. Sivelen jalkaa ylöspäin ennen kuin vaihdan vitoselle, jolloin minun on laitettava molemmat kädet rattiin. Vauhti nousee vajaat sataseen kun vedän vasenta kaistaa rekan ohi.

- Mua pelottaa. Saanko mä ajaa takasin?
- Et. Onko sulla illalla jotain suunnitelmia?
- Varmaan päädytään poikain kanssa baariin.
- Ketä poikia? Mihin baariin?
- Mun ja broidin kavereita.
- Tuominen muuten virnuili mulle tänään jotain susta. Ihan kuin olis yrittäny udella.
- Sillä nyt ei oo mitään varaa. Sano sille että sä heität sitä harpilla kaljuun jos ei lopu.
- Mistä mä saan harpin?
- Haet museosta.

Hiljennän liittymästä oikealle Ikeaan vievällä tiellä. Kaarramme sisään valtavaan halliin. Hopeanvärinen auto vilkauttaa valojaan lukittaessa. Takapenkillä lojuu vieläkin käräjäoikeuden kirjekuori joka pitäisi viedä postiin.

- Vai baariin, puhun ääneen itselleni. Pyörittelen auton avaimia ympäri sormen Tommin kiirehtiessä perääni.

Yläkerrassa lastensänkyjen kohdalla käännyn Tommiin päin ja kysyn makeasti: eiks oo söpö? Ennen kuin Tommi ehtii vastata, puristan häntä takapuolesta, otan kaksin käsin kiinni kauluksesta ja suutelen väkisin.

- Sä olet jotenkin aggressiivinen tänään, sanoo Tommi ja pyyhkii suutaan.
- Saataiskohan me toi taittopöytä autoon, vastaan.

Ajan takaisin tullessa vielä lujempaa. Pysäköin auton jalkakäytävälle. Kannamme Tommin kanssa laatikot takakontista neljänteen kerrokseen, tulevaan pikku vuokra-asuntooni. Tommi lähtee kotiinsa. Minä menen omaan kotiini palauttamaan autoa miehelle.

- Voisitko sä ystävällisesti hoitaa sun lapsiasi illalla, sanon miehelle. - Mulla on menoa.
- Vai niin.
Mies silittää valkoista paitaansa huolellisesti, nostaa sileän paidan henkariin ja kapean puvuntakin siihen päälle. Katsoo itseään nopeasti peilistä, sipaisee teepaidan rintamusta ja ravistaa ranteessaan olevaa kelloa alaspäin. On käynyt parturissa, harmaat ohimot erottuvat selvemmin tummista hiuksista.

- Mulla on työreissu Madridiin ensi viikolla.
- Jaa?
- Liittyy firman järjestelyihin.