lauantaina, toukokuuta 20, 2006

27. MYÖHÄSTYJÄN TUNNUSTUKSIA


- Äti. Äti.
Käännän hitaasti päätä. Lapsi pyörii sängyn vieressä ja nauraa ilahtuneena. Kädessä on pienet keltaiset askartelusakset. Irrotan kielen kuivasta kitalaesta ja käännän väkinäiseen hymyyn. Niskalihaksista nousee sykkivä särky ylös takaraivoa.
- Mikäs sulla siinä on?
Lapsi näyttää kädessään olevia lankoja. Tai hiuksia. Päätä ravistaessani vasemman puolen hiukset heilahtavat silmien yli. Ne on parturoitu korvan korkeudelta.

Kotoa lähden juosten. Silloin häpeän tunne on suurimmillaan. On minä, ja on muut. Minä olen ikuisesti yksin sillä toisella puolella. Päivän työt on mitätöity etukäteen, eikä mikään mitä tänään teen, korjaa asiaa. Ponnistelu saa veren maun kurkkuun. Jalat liikkuvat jähmeästi niin kuin painajaisessa, hidastettuna. Heilutan käsiä avuksi.
Bussi tulee Kamppiin. Häpeä tuntuu terävänä poltteena rintalastan alla. Kertosäe päässäni soi kiihtyvästi. Olen jo melkein toimistolla ja tässä vaiheessa luovuttaminen olisi mukavinta. Valheellinen helpotuksen tunne vie minua ja valkoista kahisevaa takkiani kevyesti viimeiset korttelit. Rakastuminen antaa ylemmyyttä jota en voi paljastaa kenellekään. Vain vihjailla. Menipä eilen taas myöhään (en malttanut nukkua), oli tärkeämpää tekemistä (kuin kellään teistä muista), arvaatte varmaan (liittyy miehiin).
Mutisen myöhästelystä puolikkaita selityksiä itselleni kun ripustan takkia naulakkoon.

- ...setä oli aika kunnossa... Kiva tukka sulla!
- Joo, 80-luku on taas muotia. Kiitos viimeisestä.
- Mitenkäs sujui kotimatka?
- No en juuri nyt muista.

Lohdutan Meriä:
- Oli tylsät häät ja morsian oli ruma.
- No kiva.
- Mitä sä nyt meinaat sen kanssa?
- En tiedä. Tuntuu ihan helvetin pahalta.
- Mikä siinä niin viehättää?
Meri ottaa rullamitan pöydältä ja vetää metallista mittanauhaa parikymmentä senttiä ulos. Nauraa äänetöntä naurua kaikki hampaat näkyvissä.

Torstaina on taas yhdet avajaiset.


5 kommenttia:

Blogger Frida

Ei auta kuin tunnustaa, että oon ihan koukussa. Kiitos! Innolla jatkoa odotellen...

20 toukokuuta, 2006 15:19  
Blogger Flegmaatikko

Hehee, mäkin taidan vähän olla; luin juuri nämä kaikki kerralla putkeen.

22 toukokuuta, 2006 17:16  
Anonymous Anonyymi

Kannattako olla koukussa? Mieluummin mielenkiinnolla seuraan.

Tää menee tosielämän puolelle. Kannattaa stilisoida ja raakata kerrontaa. Parempi meille. Bloggaajille.

22 toukokuuta, 2006 20:33  
Anonymous Anonyymi

Mitäköhän sille aviomiehelle mahtaa kuulua?

23 toukokuuta, 2006 20:29  
Blogger Jazz

Uutta kisaa putkeen vain, jos siitä näin hyvää matskua syntyy :) Nyt olisi uutta kirkkokisaakin tarjolla...

24 toukokuuta, 2006 22:25  

Lähetä kommentti

<< pääsivulle