19. ANNA MINULLE KOKONAINEN

Minua jännittää nyt.
Niin että likaiset kupit tärisevät kädessäni toisiaan vasten kun tarkkailen sivusilmällä miehen liikkeitä. Kuinka mies huokaisee. Sipaisee päälakea kädellään, katsoo kelloa ja ravistaa sitten ranneketta alaspäin, tunnustelee läpi farkkujen taskut.
Siivoan keittiössä mielenosoituksellisen hiljaa, käännähdän ympäri monta kertaa ja katson miestä joka kerran teatraalisen pitkään.

- Onko sulla niska taas jumissa? Mä voin hieroa.
- Ei tartte, sulla on varmaan ihan muuta hierottavaa!
- Kuin niin? Mies katsoo hämmästyneenä, nostaa isomman lapsen syliinsä ja kantaa sohvalle kuuntelemaan iltasatua.
Katson mustan paidan läpi rajautuvia, satukirjaa piteleviä käsivarsia ja heikottavan komeaa sivuprofiilia. Päässä jyskyttää: ei, en tarvitse puolikasta.

- Sitten hiiri menee nukkumaan omaan pesään.
- Niin ja isäkin haluais vähän pesään! huudan keittiöstä.
Mies vilkaisee minua mutta jatkaa lukemista.
- Ja sitten se keiju otti taikasauvan pienen pienestä rasiasta...
- Säkin varmaan joudut kohta ottaan taikasauvan pois rasiasta!

Pyyhin kaakeleita huulet yhteen puristettuina. Huuhtelen rättiä altaassa.
- Lavuaari on tukossa.
- Mä voin kattoo sitä kohta.
- Sä se osaatkin noi putkihommat.
- Noh?
- Niin. Soittaako se putkimieskin nykyään kahdesti?
Mies tulee keittiöön ja nauraa. En ole huomaavinani.
- Senkin höpsö! Mikä sulla on nyt? Oikeesti hei.
- Ja p-p-perkele! änkytän niinkuin aina kun olen oikein kiihtynyt.