16. PÄÄNSÄRKYÄ JA HUOKAUKSIA

Aamukahdeksalta olen toimiston ovella yhtä aikaa pomon kanssa. Pomo kehuu ahkeruuttani kun otan pipon pois vielä suihkunmärästä päästäni. En viitsi sanoa ääneen että pienten lasten äidillä ei ole varaa olla myöhässä. Kun availen konettani, kuulen että joudun lähtemään toiselle työmaalle. ”Sano Tommille että määräsin sen lähtemään mukaan”, pomo huutaa eteisestä lähtiessään palaveriin.

Tommi tulee puoli kymmeneltä, avattu kokispullo hanskassa. Keräilen piirustuksia mukaan, Tommi istuu työtuoliin silmät kiinni ja alkaa painella selkänojan kallistusta edestakaisin huokaillen äänekkäästi. ”Oltii poikien kaa vähä baarissa.” Kaivan laukkuani, jossain pitäisi olla pari särkylääkettä. Tuolin pyörät nitisevät parkettia vasten, hiiri naksuu. Nojaan tulikuumaan lämpöpatteriin ja odotan.

Silmäilemme aulatilaa. Keltakypäräiset työmiehet kulkevat ohi kerroksiin. Matkaradio nurkassa pauhaa säätiedotusta: pakkanen jatkuu. Miehet ovat t-paidoissa, naureskelevat keskenään ja viheltävät minulle. Katson Tommia ja huokaan. Poninhäntäinen mies sinisessä haalarissa, nippusiteitä vyötärölenkissä, on kumartuneena lattialle. Mies nostaa katseensa jalkojani pitkin ylös ja viittaa tilaan johon pitäisi tulla vastaanottotiski. ”Onks tää sun tuleva työpiste?" Näen, miten Tommia naurattaa. Painotan vastatessani jokaista sanaa: "Ei. Mä olen tän suunnittelija."

Otan mittoja nurkasta ja huutelen niitä Tommille joka kirjaa ylös. "Pitäiskö tän tason yltää hei koko seinän pituudelle?" ”Kyllä, koska sitten se muodostaa kehyksen koko homman kanssa”, Tommi viuhtoo käsillään sivuille. Kysyinpä mitä tahansa, Tommilla on kovaääninen ja itsevarma vastaus kaikkeen. Joudun kuuntelemaan selostusta jonkun opiskeluaikaisen suunnitteluhomman ratkaisuista.

Kiirehdin takki päällä sisään ennen Tommia että voin kuiskata Merille: ”On muuten helvetin rasittava tyyppi. Mites teidän treffit?“
"No arvaa. Se sano mulle että se ei voi mitään sille että se taitaa olla ihastunu muhun. Mitä mä nyt teen?” Hymy paljastaa ettei viimeinen ole kysymys.

Joku ehdottaa lounasta vaihteeksi muualla. Keksimme lähteä Erottajalle asti syömään. Riisumme takkeja, Meri ja Pete menevät vahingossa istumaan vierekkäin, ja juuri kun tarjoilija pyyhkäisee muruja pois paljaalta pöydältä, huomaan salin toisessa päässä mieheni.

Vilkutan. Mies nyökkää minulle vakavan näköisenä, vilkuilee vuoronperään minua ja vastapäätään istuvaa lyhyttä tummatukkaista, noin viisikymppistä naista. Nainen ei huomaa mitään vaan jatkaa puhumistaan punaviinilasi kädessä. Keskityn työkavereihin.

Nainen lähtee, mies tulee luokseni. Esittelen hänet muille. Mies selittää että oli työtapaaminen. ”Joo ei tartte selittää”, nauran.

Kotona tajuan että miehen kännykkä on aina äänettömänä. Mies istuu tietokoneensa ääressä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Joskus herään siihen että mies on hiipinyt keskellä yötäkin kannettavalleen. Enkä koskaan näe koneelle. Päänsärky voimistuu hiljalleen takaraivossani. Kirjoitan kauppalistaan:
- vessanpesuainetta
- buranaa
- yksityisetsivä.