keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006

12. UUSI ELÄMÄNI


Lastenhoitaja Mannerheimilta tulee 15 minuuttia liian aikaisin. Nuoren tytön epävarma ääni ovipuhelimessa. Harmistuneena säntään yläkertaan hakemaan housuja. Olen vertaillut liian pitkään sängyn päällä olevia asuja. Miksen koskaan osta asiallisia vaatteita? Nappaan kuitenkin mustan hameen ja sen iänikuisen paitapuseron ja kompastelen portaita avaamaan ovea. Hymyilen tytölle hermostuneesti, vilkaisu käsilaukkuuni josta pistää esiin ruokalappu ja likainen lusikka. Muista ottaa vauvan tavarat pois. Valehtelen että vauva on hyvällä tuulella. Puhelinnumero jääkaapin oveen ja äkkiä ulos ennen kuin 14 menee nenän edestä.

Bussista jäätyäni pari korttelia kävelyä, nostan katsetta ylöspäin ja peilaan ikkunoista ryhtiä suoremmaksi kotiäidin kumarasta. Vielä pitko kainaloon viereisestä kaupasta. Kirkkaiden lamppujen alla toimistossa istuvat rakkaat tutut työkaverini, päät kääntyvät koneista. Haeskelen aikuisille sopivia sanoja pitkästä aikaa. Joku menee keittämään kahvia. Raivaan neuvottelupöytään papereiden sekaan tilaa pullalle.

Selitän lastenhoitojärjestelyä. Pomo lupaa projektin osan kotiin kunnes pääsen kunnolla töihin. Pehmeä lasku. Saan halutessani lisää materiaalia sähköpostilla. Tylsää laskentaa ja excelin täyttöä, mutta olen innoissani. Hengitän rentoa lämmintä ilmapiiriä ja yritän pidätellä hikkamaista naurua kun Pete imitoi turkulaista maahantuojaa. Yllätys on se, että känni-Koistinen on jäänyt äitiyslomalle. Tilalle on tullut joku Tommi. Vilkaisen tyyppiä, nuoren oloinen.

Kotimatkalla käyn läpi kaikki Aleksin vaateliikkeet.

15 kommenttia:

Anonymous Anonyymi

Tämä merkintä viimeistään paljasti kyseisen blogin olevan mielikuvituksen tuotetta. Lyönpä vetoa että tämä uusi työntekijä Tommi olisi tarinassa tärkeä, ehkä jopa flirtin tai suhteen muodossa...

18 tammikuuta, 2006 10:41  
Blogger Brim

Yhdyn edelliseen puhujaan.

18 tammikuuta, 2006 16:48  
Anonymous Anonyymi

Myös jatkuva preesensin käyttö ja romaanimaiset kuvaukset ("Hymyilen tytölle hermostuneesti") lisäävät epäuskottavuutta. terv: toinen anonyymi

18 tammikuuta, 2006 20:25  
Anonymous Tiia

No ollaanpas sitä kriittisiä. Faktaa tai fiktiota, tänne sitä tulee kuitenkin aina takaisin lueskelemaan :)

18 tammikuuta, 2006 22:08  
Blogger Jude

Olisi mukavaa jos seuraava ainakin olisi faktaa. Sinut on haastettu.

19 tammikuuta, 2006 00:56  
Blogger Rouva XL

Samperi, jude ehti ensin! :D

19 tammikuuta, 2006 05:37  
Anonymous rah rah

Hyvin muuten pelastettu toi lastenhoito-juttu, jota edellisessä kommenttilootassa puitiin. Ja Tommi on luotu ihan varmasti salarakkaaksi, tosin ei ehkä enää tämän jälkeen, kun lukijat sen jo hoksasivat.

19 tammikuuta, 2006 07:31  
Anonymous Juippis

Totta.

Itse en välitä, että onko kirjoitus faktaa vai fiktiota, koska en tunne kirjoittajaa henkilökohtaisesti.

Teksti on mielestäni sujuvaa, hyvää ja mukavaa luettavaa. Voitte olla varmoja, että tulen vierailemaan sivulla vielä useampaan otteeseen :-). Nyt lukemaan vanhemmat kirjoitukset, että pysyy juonessa mukana ->

20 tammikuuta, 2006 10:56  
Anonymous Stella

Kivaa fiktiota, viihdyttävää! Kirjoittaja jo aiemmistakin "tuotannoista" tuttu ja Katya aina puolustelemassa tarinan todenperäisyytä, sekin jo moneen kertaan nähty ;)

Hauskaa luettavaa, jään siis taustailemaan miten mamman arki jatkossa luistaa! :)

20 tammikuuta, 2006 16:05  
Anonymous Katya

Enhän minä mitään puolustele, voi tämä täysin fiktiotakin olla! Kunhan pohdin ääneen eri vaihtoehtoja ;-)

23 tammikuuta, 2006 10:02  
Anonymous Anonyymi

Tästä todenperäisyydestä... Oikean tapauksen ollessa kyseessä en usko, että kirjoittaja pystyisi suhtautumaan asioihin niin viileästi, että jaksaisi välittää kirjallisesta tyylistä. Pettäminen ja elmämä yleensäkin on karvasta ja tuntuu luissa ja ytimissä. Ei silloin kykene korulauseisiin. Välillä pirut ja perkeleet nousisivat väkisinkin pintaan. Tuska, joka olisi niin suurta, että siitä kirjoittaminen olisi mahdotonta.

25 tammikuuta, 2006 11:46  
Anonymous Anonyymi

AIVAN höpöä juttua. Ihan fiktiivistä.

25 tammikuuta, 2006 18:27  
Anonymous Anonyymi

Ihmiset hei, mitä väliä onko tämä fiktiivistä? Ette kai te oikeillekaan fiktiivisille romaanikirjailijoillekaan lähetä sähköpostia tai kirjeitä joissa lukee: "Siis tää on ihan höpöö fiktiota. Siis tää ei oo totta."

Blogi on hieno kirjallinen ilmaisumuoto, blogissahan voi leikkiä päiväkirjamaisella, elämäkerrallisella, fiktiivisella ja ties millaisilla tyyleillä. Sehän on rikkaus! Ei blogin tarvitse olla 'totta' sen enempää kuin minkään muunkaan kirjallisen muodon.

27 tammikuuta, 2006 14:45  
Blogger Nonkululeko

Olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa: sillä, onko teksti fiktiivistä vai ei, ei ole mitään tekemistä tekstin toimivuuden kanssa. Biografistinen spekulointi on harvinaisen turhaa silloin, kun teksti on hyvin kirjoitettua ja sellaisena itsenäinen kokonaisuus.

01 helmikuuta, 2006 22:15  
Anonymous Anonyymi

Blogin fiktiivisyyden jankkaaminen kertoo enemmän jankkaajista kuin blogin fiktiivisyydestä, jolla ei sinänsä ole mitään väliä.

-sosiologi-psykologi

15 toukokuuta, 2007 19:50  

Lähetä kommentti

<< pääsivulle