23. ILMAN HUOMISPÄIVÄÄ

Laitan paitapuseron nappeja kiinni. - Kas kummaa. Nälkä lähti.

- Mikä meidän nimimerkki on?
- Niin. Nimimerkkihän on se suunnittelun tärkein osa
- Siitä alotetaan. Ja seuraavaksi tärkeimpänä on mallinnuksissa näkyvät ihmishahmot.
- Just joo.

Minulla on asemapiirros kannettavassa. Tommilla alustava pohjapiirros tilaohjelmasta.
- Laitetaanko sosiaalitilat tähän? Näin?
- Ei ei, pinta-ala menee yli ohjelman.
- Onks sulla varmasti ehkäisy kunnossa?
- Missä vaiheessa me mallinnetaan tätä? Joo joo no problem.
- Jonkinlaiset penkit pitää olla raakamallinnuksessa.
- Ainakin sinnepäin. Mun mielestä tämän genius loci vaatii puolen kerroksen nousun kadulta.
- Mulla on kolmedeessä valmiina ainakin tämmösiä loungenojatuoleja. Laitetaanko ne? Heh heh.
- Joo… tuota. Mitäs mä olinkaan sanomassa?
- Sä oot söpö kun sun posket on punaiset.
- Lopeta toi vitsailu. Mulla on oikeesti kiire kotiin.

Puhelin soi, Meri.
- Voiksä puhua? Mä oon ihan rikki.
- No mikä nyt?
- Pete on menossa naimisiin!
- Siis mitä, kenen kanssa?
- No sen vaimon!
- Vaimon? Mut sehän on jo naimisissa!
- No eikä oo kun ne on vasta avoliitossa. Se ämmä on suunnitellu häitä jo vuoden eikä Pete voi perua.
- Mitä?!
- Mä en kestä. Mun oli pakko lähtee "työmaalle" loppupäiväksi. Mä tulin kotiin.
- No voi itku. Mitäs te nyt sitten?
- En mä tiedä. Se oli vaan jättäny kutsun toimiston kahvipöydälle. Mä en voi tulla sinne. Mä tuun hulluksi!
- Ei kun sä tuut sinne ja paljastat kaiken sen vaimolle.
- En tuu. Mä en halua sen vaimolle mitään pahaa. Mut jos Pete rakastaa mua niin miks se menee naimisiin?
- Ei kai sitä oo helppo sanoa sellaselle joka on juossu häämessuilla pari vuotta ja päättäny teemavärin jo teininä, että tsori mä en haluakaan.
- Ne häät on jo ens kuussa! Kohta niille varmaan tulee ilmotus lehteen että katso jälkiä, kahden seuraan on liittynyt kolmas. Yäk!
- Yäk!

Jään kolmosesta jo kauppakorkean kohdalla, kävelen Runeberginkatua eteenpäin. Otan virkatun piponi pois, annan tukan liehua kevättuulessa. Toivottavasti poskien kuumotus lakkaa. Ylämäessä Döbelninkadun kohdalla vedän katupölyä syvään henkeen ja olen kummallisen onnellinen ja onneton. Töölöntorin kohdalla katson oikealle. Ihan kuin joku tuijottaisi.

Vilkaisen Kikan puhelinta. Yksityisetsivä on soittanut. Soitan takaisin ja ylitän kadun kun kasin ratikka on lähtenyt pysäkiltä.
- No iltaa. Olit soittanu?
- Joo hetkinen laitan handsfreen.
Nainen käynnistää selvästi autoa. Takaa kuuluu liikenteen ääntä.
- Sitä vaan että kun jäi vähän kesken tämä projekti että jatketaanko vielä. Tule käymään kahvilla niin katsotaan mitä voitaisiin tehdä.
- Kiitos mutta se taitaa olla ihan tarpeetonta.
- Mutta kai sinä haluat tietää että jos hän vielä jatkaa sitä toimintaansa?
- No en oikeestaan. Mua ei enää yhtään kiinnosta.
- Tuo on vähän outo asenne kaiken jälkeen.

Mies on vastassa lapsi sylissään. Taputan lapsen poskea ja menen vessaan riisumaan ottaakseni suihkun.
- Missä sä olet ollu näin pitkään? Mistä tää partaveden haju tulee?
- Öö... se on varmaan tarttunu toimistolla naulakosta!