8. PALJASTUMINEN
Mies näyttää kyllästyneeltä.
- Mitä mun nyt pitäisi tunnustaa? En mä sua petä.
Matalalla äänellä painokkaasti ja todella uskottavasti. Oikea ammattilainen, ajattelen.
- Et lähettele tekstiviestejä kenellekään?
- En.
- Et tapaa ketään?
- No en.
- Et aio tavata ketään?
- En.
Purskahdan nauruun.
- Kenet mä nyt muka tapaisin? En mä sua aktiivisesti petä.
- Ai et aktiivisesti? Toistan miehen sanat liioitellun selkeästi ja hymyilen maireaa tekohymyä pää kallellaan. - Mutta passiivisesti kyllä?
Mies tuhahtaa vaikeana. - No en siis mitenkään.
- Mikä sun mielestä meidän parisuhteen tila on jos mä en voi yhtään luottaa suhun?
- No (huokaus), ei varmaan kovin hyvä.
- Entä jos mä todistan että sä petät, niin ootko sä yhä sitä mieltä että et petä?
Mies tuijottaa minua silmät suurina.
Ahdistan miehen yläkertaan, kirjahyllyn viereen. Vien tämän loppuun saakka.
- Vannotko käsi raamatulla ettet petä?
- Vaikka heti.
- Ja tiedät mitä kaikkea kuuluu pettämiseen?
Mies nyökkää. Kurotan isoäidin raamatun ja pidän sitä vaakatasossa käsissäni.
- Vanno! Ja salama saa nyt iskeä päähän jos valehtelet?
- No okei mulle on tullu pari viestiä jostain tuntemattomasta numerosta.
- No ootko vastannu?
- En, en mä vastaa tuntemattomille.
- Et ole vastannu?
- En.
- No, saanko mä lyödä sua tolla tuolilla kohta kun olen todistanu että sä valehtelet.
- Lyö vaan. Mä vastasin vaan että en vastaa tuntemattomille.
- Ahaa?
- Niin, että en aio olla missään tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka ei esittele itseään.
- Ai jassoo. Vai niin sanoit. No, näytä mulle ne viestit.
- En voi kun poistin ne heti.
- Miten niin poistit? Jos ne on niin viattomia niin mikset voinut näyttää mulle?
- No kun mä pelkään sua. Mä pelkään että sä jätät mut jos saat tietää.
- Mut et ollenkaan pelkää että mä jätän sut jos salaat ne?
- Niin no. En tiedä mikä mulla on. Että miksen mä voi puhua totta. Mä jotenkin pelkään ihan hirveesti.
- Älä viitti valehdella, mä en usko sua yhtään. Se on ihan paskapuhetta että sä muka pelkäät mua. Sä oot vaan niin paatunut pettäjä joka kiistää kaiken niin pitkään kunnes toisella on näyttää mustaa valkosella.
- En mä ihan oikeesti vastannu muuta.
- Eikä se kirjottanu enää?
- No ei, uskoi varmaan kerrasta.
- Jumalauta mikä sika! Elehdin raivostuneena. - Minkälaisena miehenä sä itseäs pidät?!
Mies kuvittelee minun lyövän, väistää olematonta, katsoo varuillaan.
Olen joskus lyönyt umpihumalaista miestäni päähän. Hän häpäisi minut julkisesti juhlissa. Toiseksi pelkään miestä, hän voisi satuttaa minua vielä pahemmin. "Täällä ei hakata ketään", sihahtaisi mies raivostuneena, vääntäisi kättäni ja paiskaisi minut suorilta jaloiltani lattiaan.
Otan sen sijaan lapsen piirustuksen käteeni ja alan huolellisesti taitella sitä edestakaisin. Kiinni, auki, kiinni, auki.
Mies ei vastaa mitään.
- No nyt sä oot varmaan ihan tarpeeks puhunu paskaa.
Menen makuuhuoneeseen, kaivan laatikosta Kikan puhelimen. Näppäilen miehelle viestin.
Lähettäjä: Kikka
Vastaanottaja: Mies
Aika:
21:44:46
16.11.2005 Miks sä et oo vastaillu?
Menen takaisin, mies huomaa viestin tulleen puhelimeensa. Ei tajua mitään.
- Ai nyt täällä on tullu tuntemattomasta numerosta jotain... tää on varmaan se, en muista onko samasta numerosta.
Otan puhelimen esiin selkäni takaa ja tökkään miehen sillä istumaan. Runkopatja keinahtaa ja mies katsoo puhelinta suu kuivuneena ammollaan.
- No, kahville kuitenkin ensi viikolla, luen miehen viestiä. Ja entäs tää: harvinainen vapaa iltapäivä. Ehdota paikkaa. Niin mitä sä sanoit, et vastaa tuntemattomille?
- Mä olin koko ajan ihan varma että se olet sinä!
- Enpä ollu heh heh, sanon ylpeänä itsestäni miehelle. - Sä olet kuule sellasessa asemassa että sun ei kannattais esimerkiks tuntemattomien naisten kanssa tälleen itteäs mokata.
Mies katsoo silmiini.
- Mä olen tosi helpottunu että tää on poissa mun omaltatunnolta.
Saa tunnustamiskohtauksen ja kertoo samaan syssyyn että työpaikan haaska onkin kaksvitonen nuori nainen jonka kanssa on ollut flirttiä. Sanon rauhallisena että ymmärrän kyllä jos naiset ovat kiinnostuneita. Kerron oman työpaikkani Petestä jonka strategia on lirkutella naisasiakkaille. Ja asiat sujuvat.
- Ja juhlissa monet tutuntutut tälläytyy viereen tekemään tikusta asiaa, mies tunnustaa seuraavan synnin.
Huokaan ja lähden pesemään hampaitani. Mies jää alistuneena nukkumaan toiseen makuuhuoneeseen. Kymmenen minuutin päästä menen sanomaan että tule tänne nukkumaan. Mies hiipii sänkyyn. Käännän selkäni ja sammutan valot. Mies ojentaa kätensä ja silittää hiuksiani.
- Älä koske muhun saatanan sika! Suutun ja heilautan pimeässä käsivarteni miehen poskeen.
23 kommenttia:
...Tuota.. Mitä tuosta oli iloa, jos jatkaa elämää samaan malliin kuitenkin?
Tulee vähän ristiriitainen fiilis, kun näitä lukee. En hyväksy miehen toimia millään tasolla, mutta ei näitä vaimon peliliikkeitäkään oikein osaa sympatiseerata.
Olen välillä miettinyt, millaisia lapsia kasvaa perheessä, jonka molemmat kasvattamisesta vastuussa olevat aikuiset ihmiset käyttäytyvät, kuin yläasteikäiset...
Then again that's just me..
No tämä vaimokehan on onnellinen että muutkin naiset haluavat hänen ukkoaan ja vielä onnellisempi siitä että vaikka hän käyttäytyy paskasti miestään kohtaan, ei tämä jätä häntä vaikka tarjolla olisi muitakin naisia. Huonon itsetunnon omaavalle naiselle tämä on parasta mitä voi saada. Tunne että on vitusti parempi kuin muut. Ja ekstrana vielä moraalinen ylivertaisuus mieheensä nähden.
Milloinkohan hän on tehnyt miehensä eteen jotain? Ei varmaan milloinkaan, ja miksi tarvitsisikaan kun mies on aina sika. Eli helpolla pääsee nainen tuossa suhteessa. Tasa-arvoinen suhde tuottaisikin jo enemmän töitä.
Minusta tuo vaikuttaa jo vähän vainoharhaiselta touhulta. Onko mies aikaisemmin jäänyt kiinni pettämisestä vai miksi sä kohtelet sitä noin?
Faktaa vai fiktiota? Hyvin on sana hallussa kuitenkin.
Jos vaimo käyttäisi saman energian suhteensa pelastamiseen, minkä hän käyttää miehensä käräyttämiseen, voisi lopputuloksessa olla edes jotain hyvää. Tällä menettelyllä vaimo todistaa itsensä yhtä epärehelliseksi kuin miehensäkin.
niin vai onko tästä mikään edes totta, vai onko tämä fiktiota?
No nyt kun asiaa alkaa oikein ajattelemaan, niin kyllähän tämä kovasti fiktiolta vaikuttaa. Toivon ainakin, että näin olisi.
Jos tämä tosiaan on keksitty juttu, on kirjoittaja kyllä onnistunut tavoitteissaan melko loistavasti. En siis oikein tiedä, pitäisikö onnitella, vai olla helvetin pahoillani..
Kummasti tuntuu tällainen viihde kuitenkin kiinnostavan. Itseänikin.
Faktiota varmaan. Pelkoja ja toivetta.
Olet kyllä sen verran fiksu, että voisit lopettaa miehen kiusamisen. Tämä taitaa olla koulutusta, josta itsekin pidät??
Löysin vasta tänään tän blogin. Ja en tosiaan tiedä, mitä ajatella. Mietin, kuten moni muukin, että onko tämä faktaa vai fiktiota. Ehkä molempia. Onko sillä toisaalta niin merkitystäkään? Taustalla kai kuitenkin helvetin paha olo.
Uskoisin myös, että tää on fiktiota. Koska miten muuten voi muistaa noin tarkkaan jokaikisen asian, vaikka oikeesti tollasissa tilanteissa on sellasessa tunnekuohussa, ettei hirveesti muista sanomisiaan..
Itseasiassa jopa toivon, että tää olis fiktiota. Koska jos tämä on totuus, niin ei oo herkkua, ei..
Monesti just noissa tilanteissa muistaa joka ikisen sanan, eleen, ja teon. Tai minä ainakin. Ihmiset on kai erilaisia.
Mikä trendi nykyään on pohtia, onko blogi fiktiota vai faktaa? Mitä väliä? Jos on sitä mieltä että tämä on tarua eikä siksi kiinnosta, niin pakkoko on seurata? ;-)
katya, en mä ainaskaan sanonut ettei kiinnosta. olen vaan miettinyt että onko tämä totta vai keksittyä. jos keksittyä, niin hyvin keksittyä, jos ei keksittyä, niin todella, todella surullista. kumpikaan vaihtoehto ei vähennä mun kiinnostusta tätä blogia kohtaan.
katya, jos toteaa täällä, että epäilee tämän olevan osittain tai kokonaan fiktiota, se ei tarkoita, että kritisoisi blogia tai ei haluaisi lukea tätä.
Wou, aikas rankkaa tekstiä. Aika todenmukaiselta tuntuu, realistista etten sanoisi. Toivottavasti tämä on fiktiota. Jos on niin hyvin isket tarinaa elämän raadollisuudesta
Niinpä, aivan sama on totta vai tarua. Jos epäilee jutun olevan tarua, se ei tarkoita etteikö kiinnostaisi. Luetaanhan me kirjoja ja katsellaan leffojaki mielenkiinnolla, vaikka tiedetään niiden olevan tarua.
Kyllähän blogin pitää herättää ajatuksia, ja tämä sen juuri tekee. Ja niistä ajatuksista on lupa keskustella.
Minä luin tätä vain tarinana, joka on hemmetin hyvin kirjoitettu. Jos se on totta, niin siitä on kaikki laahaava selostus karsiutunut pois - veikkaisin että muu on totta paitsi tuo pettäjän paljastaminen tekstiviestien avulla.
Syksyn paras online -jännäri..
ihan kaunista kieltä kirjoitat...ootko sää jokin perjantai-lehden toimittaja, ilmestyykö sellainen lehti vielä ?
ihan kaunista kieltä kirjoitat...ootko sää jokin perjantai-lehden toimittaja, ilmestyykö sellainen lehti vielä ?
seuraava aihe voisi hassuja heräämisiä
"- Älä viitti valehdella, mä en usko sua yhtään. Se on ihan paskapuhetta että sä muka pelkäät mua. Sä oot vaan niin paatunut pettäjä joka kiistää kaiken niin pitkään kunnes toisella on näyttää mustaa valkosella."
Ihan kuin olisin kuullut tuon aiemmin.
Viitisen vuotta sitten tuttavani kertoi, että silloinen avopuolisoni oli käynyt jonkun tytön kanssa kahvilla. Oli nähnyt itse ja tunsi tytön. Avopuoliso kielsi asian ja sitten tunnusti, että joku puolituttu oli joo, ei mitään ihmeempää, kuhan vaan kahvia. Aloin epäillä. Miksi hitossa hänen ikäisensä mies kävisi lukiolaistytön kanssa "vain kahvilla"?
Luin miehen koneelta sit totuuden: a) ko. tyttö (Neiti A) oli alle 16 (mies ~30) ja homma oli kehittymässä seksisuhteeksi, b) mies oli sopinut yhteisen tuttavamme (Neiti B) kanssa mua petettyään että asiatsa ei kerrota ja c) hän flirttasi yhteisen kaverimme (Neiti C) kanssa. Kolminkertainen petos.
Tänä päivänäkin, pitkän ja myrskyisän suhteen ja yllättävän rauhallisen eron jälkeen sillä miehellä ei mene kaaliin, että suurin osa muista ihmisistä näkee hänen syntinsä rinnalla minun rikkomukseni melko pieneksi tässä asiassa. Jankutta viestintäsalaisuudesta. Boohoo.
Mies oli komea ja älykäs narsisti, patologinen pettäjä ja valehtelija. Veikkaan, että on vieläkin, uuden naisensa kanssa. Kun se menee hankkimaan lapsia ja sitten mokaa pettämällä niin ehkä itseluotu perhehelvetti on tarpeeksi kiva kosto karmalta.
Nainen, 26
Niinpä niin.
Vaihtakaa mielessänne sukupuolirooleja, niin vaimon (miehen) mustasukkaisuus muuttuu sankarilliseksi omistushaluksi ja miehen (naisen) pettäminen huorahtavaksi heikkoudeksi.
Blogin kirjoittaja on nero, joka testaa rooliodotusriippuvaisten reaktioita tilanteisiin, joita miehet eivät osaa odottaa eivätkä naiset uskalla toteuttaa.
-sosiologi-psykologi
Lähetä kommentti
<< pääsivulle