torstaina, marraskuuta 17, 2005

2. ANSA


Mies yrittää rikkoa makuuhuoneen lukon ruuvimeisselillä. Samalla kun hän huutaa epätoivoisena oven toisella puolella, näen että kännykkä soittaa, työasioissa. Mies menee alakertaan, ja minulle iskee hetkellinen sääli. Heitän ylätasanteelta häntä puhelimella, hän nappaa pompusta kiinni ja on jo eteisessä takki päällä.

Ulkona sataa kaatamalla. Puen vauvan ja lähden päättäväisenä kävelylle. Uskaltaudun Ärrälle, parin kuukauden moraalisen pohdinnan jälkeen. Ostan häpeissäni prepaid-liittymän ja tungen sen käsilaukkuun alimmaiseksi. Kotoa löytyy toimiva vanha kännykkä. Olen jo miettinyt aloituksen valmiiksi.

Lähettäjä: Kikka
Vastaanottaja: Mies
Aika:
16:06:08
05.11.2005 Hei! Ihan pakko kiittää, mainiot juttusi saivat minut nauramaan. Olin siis eilen juhlimassa, mutta et taida tuntea minua. Oli kivat bileet. Terv Kikka

Jostain syystä muistelen keksityllä nimellä optimistista ja iloista
kouluaikaista kaveriani, vastakohtaani.

Kun lauantain edustushommat ovat ohi, tulee viesti.

Lähettäjä: Mies
Vastaanottaja: Vaimo
Lähetetty:
17:32:25
05.11.2005 Mä olen pahoillani, että mä satutan sua jatkuvasti ja mä olen pahoillani, että mä olen ryhditön alkoholisti. Anteeksi. Mä rakastan sua silti valtavasti.

En vastaa.


Kuulen miehen pojalta että hänellä ei ollut aikomustakaan tulla tänä viikonloppuna, vaan vasta seuraavana jolloin on isänpäivä. En ole yhtään vihainen pojalle. Olen tyrmistynyt, surullinen, pettynyt ja vihainen että mies unohti jälleen olemassaoloni ja nöyryytti minua odottamassa täydessä tällingissä koko illan.

Kuuden jälkeen mies tulee käymään kotona. Hän kertoo saaneensa vasta aamukuudelta turvaketjun pois paikaltaan. Hän myös hyväksyy nöyrästi vaatimukseni häipyä kotoa ja kerää vaatteitaan. Jäätävä rauhallisuuteni rikkoutuu kun kerään suuttumusta ennen lähtöä. Heitän miestä käsiini osuvilla levyillä, kynttilänjalalla ja isosiskon tusseilla. Mies väistelee rappukäytävään maihinnousukengät kädessä, kassi olalla. Laitan turvaketjun päälle seuraavaksi kahdeksi päiväksi. Molemmat lapset ovat hädissään, mutta minulla on periaatteeni.

2 kommenttia:

Anonymous Anonyymi

Jos olisin miehesi olisin häipynyt heti luotasi!

18 marraskuuta, 2005 14:31  
Anonymous Anonyymi

Lapsille toi on aivan älyttömän rankkaa. Lapsesi luultavasti joutuvat hekin suhteisiin, joissa osapuolet tuhoavat toisiaan, himon ja mustasukkaisuuden ja riippuvuuksien verkossa.

Suosittelisin terapiaa ja eroa teille. Enkä tarkoita tätä pahantahtoisuuttani, vaan siksi että se voisi olla käänne parempaan elämään. Onneen.

31 tammikuuta, 2006 11:45  

Lähetä kommentti

<< pääsivulle