13. HÄPEÄ MEKOSTA

Farkut, neljä vuotta vanhat, pois. Muuten hyvät, mutta liian korkea vyötärö ja olen laihtunut. Miksi säästin nämäkin capri-housut? Tai läpinäkyvän paidan? Tai laatikollisen hassusti kuvioituja nilkkasukkia? Pengon uusin silmin, kiihtyneenä laatikoita. Sukkahousut putoilevat lattialle naruina. Yläkaapista löytyy äitiysvaatteita ja yhdet nahkahousut.
Päättelen, että pärjäisin oikeastaan aika pienellä vaatekaapilla. Suurin osa vaatteistani on kuitenkin mustia. En tarvitsisi kuin muutamat suorat housut, mustia poolopaitoja, valkoisia t-paitoja ja kauluspaitoja. Nämä kaikki luonnonkuituisina. Kyllä miesten pukeutuminen on niin paljon helpompaa. No, ehkä myös muutamat farkut.

Sullon vaatteita muovikasseihin, ja mitä enemmän saan kerättyä, sitä puhdistuneempi olo tulee. Tähän loppuu elämäni kotiäitinä.
Vaatekaapin perällä käteen osuu henkarista roikkuva mekko. Inhoan sitä boutique-rättiä, enkä nytkään viitsisi katsoa.
En koskaan enää käyttänyt mekkoa.
Naurahtelen kuohuviinilasi kädessä mekossani, korkeilla koroilla. Olimme samoissa juhlissa, ystävän häät. Entinen reppana poikaystäväni toisella puolella salia. Ex lähestyi läpi kättelytungoksen, minä sovitin kasvoilleni säälivää hymyä. Exällä olikin uutisia: vauva tulossa ja naimisiin ollaan menossa.
Mutta ei saa näin pian! huusin ääneti kun hymyni valahti.
Minulla ei ollut vielä ketään.

Mekko menee kassiin. Nappaan vauvan syliin, juoksemme alas ja stereoista soi Harrisonin Love you to. Nauran vauvalle ja hetkutan sitä tahdissa. Vauva katsoo kummissaan.

---

Mies pääsee tuskin eteiseen asti, kun osoitan hänelle leikkivää vauvaa olohuoneen matolla. Hymyilen vauvalle ovelasti ja sanaakaan sanomatta sulkeudun yläkertaan koneelleni töihin. Ovi lukkoon.

Oikeastaan tarvitsisin teräsluetteloa mutta se on toimistolla. Täytyy etsiä netistä. Laitan työkaverille sähköpostia vielä tärkeämmästä asiasta: "Moi, onko bileitä tulossa?" Työkaveri vastaa pian, on lähdössä kotiin. Nippu kutsuja on, kaikenmaailman avajaisiin, ja yhdet messut Turussa. Kukaan ei ole menossa, paitsi ensi viikolla erään valmistajan iltatilaisuuteen. Pyydän että työkaveri ilmoittaa minutkin. Vaikka en edes tiedä, pääsenkö.

Makuuhuoneen pöydällä kännykkäni piippaa.

Lähettäjä: Mies
Vastaanottaja: Vaimo
Lähetetty:
21:29:06
24.01.2006 Otatko teetä?

En ehdi keskittymiseltäni vastata, ja kun puolen tunnin päästä maltan laskeutua alakertaan, haistan marttyyrin. Istuudun tuolille villasukissani jalat ristissä, lämmitän teemukilla molempia käsiäni ja katson miehen ohi ulos jonnekin pimeään.