perjantaina, toukokuuta 05, 2006

25. VIIVOJA


Tuomiokirkon ohi kulkiessani päätän käydä hakemassa inspiraatiota.
Istun levottomana penkille takaosaan. Kuoro harjoittelee. Joka kerta kun laulu katkeaa, pelkään että pääni humina ja sydämen lyönnit kaikuvat kirkossa.

Katselen ponnetonta alttaritaulua ja saan idean tehdä kilpailun esityskuvat sarjakuvatyyliin.


Käyn apteekissa. Ostan Akateemisesta Seikkailun punaisella merellä joka minulta vielä puuttuu. Haen lapset päiväkodista.

Sohvalle selailemaan Tinttejä. Luonnostelen puukynillä paperille värimaailmaa, kirkkaan vihreitä ja sinistä, ja pari punaista viivaa. Käyn vessassa, hermostuneena. Minuutti kuluu. Pari punaista viivaa. Parvekkeelle viilentämään päätä, viestitän Tommille vielä kerran.

Lähettäjä: Vaimo
Vastaanottaja: Tommi
Lähetetty:
17:24:20
26.04.2006 Missä oot, mitä kuuluu? Mulle on tainnut käydä vähän hassusti.

Vastaus tulee välittömästi:

Lähettäjä: Tommi
Vastaanottaja: Vaimo
Lähetetty:
17:25:52
26.04.2006
Terveiset Tampereelta. Pääsetkö Kamppiin tunnin päästä?


Tommi syö sämpylää. Kupissani teen pinta värisee kun pidän kiinni siitä kaksin käsin. En pysty nielemään.

- Sä et vastannut mulle.
- En mä oikein voinu kun...
- Siis kenen luona sä asut siellä Tampereella?
- No mun tyttöystävän.
- Ai.
- Niin, se on kyllä jo melkein ex-tyttöystävä. Mä en jaksa sitä enää. Se on ihan hysteerinen. Haluaa naimisiin ja lapsia. Mä en oo vielä valmis.
- Tu-tuota. Mä olen raskaana.

Otan synkän ilmeen ja odotan Tommin reaktiota.
Minua neljä vuotta nuorempi mies huokaa ja puistelee päätään.
- No huh huh. Jotain tällastä mä aattelinkin. Ja se on mun?
- Joo kyllä kai tai en oo ihan varma mutta luulisin.

Sitten minua hymyilyttää.
Tutkin Tommin kasvoja, siristän silmiäni.
- Mä olen niin ujo että mun on tosi vaikee sanoa tätä. Mut mä olen ihan rakastunu suhun.

9 kommenttia:

Anonymous Anonyymi

Sorry mutta tarina huononi kyllä nyt ja pahasti.. alkoi muistuttaa jotain vanhaa Hertta-sarjaa..

04 toukokuuta, 2006 15:07  
Blogger Mikko J. Kalavainen

Tuo on ihan oikeassa. Tällä hetkellä ainakin näyttää aika pahalta.
Ellei sitten ole luvassa jotain reipasta twistiä asioihin.
Tai onhan Miehen reaktio asiaan tietenkin suhteellisen... mielenkiintoinen.
Katsotaan. Mutta heikoilllä jäillä mennään.

04 toukokuuta, 2006 15:18  
Anonymous Anonyymi

Vaikea tosiaan enää päästä ensimmäisten kirjoitusten tasolle.. asetit riman silloin niin korkeale. Lässähtänyttä tekstiä, mutta kyllä silti uutta päivitystä odottaa.

04 toukokuuta, 2006 15:20  
Anonymous Anonyymi

Joo toi oli jo liikaa. Meni kauniiden ja rohkeiden puolelle...

No onnea vaan virtuaali-sala-vauvan johdosta...

Kaksi puttia ja heti tärähti siemen linkoon....

Odotan innolla jatkoa...nam

04 toukokuuta, 2006 16:13  
Anonymous hih

No johan tähän oli vihjaus monta merkintää sitten. Jaksossa 22 on vastassa outo tunne. Jaksossa 21 kyllä aviomies kantaa sänkyyn, joten isyydestä emme voi olla varmoja... :)

04 toukokuuta, 2006 20:16  
Anonymous hih

Siis vatsassa outo tunne eikä vastassa. Opettelen kirjoittamaan.

04 toukokuuta, 2006 20:17  
Anonymous Anonyymi

Ei vauvaa vielä tähän vaiheeseen, vastahan nää pääsi suhteessaan vällyjen väliin ! Väärä hälyytys, pliis !

05 toukokuuta, 2006 22:21  
Anonymous Anonyymi

Tostahan aukee mahdollisuuksia.
Raskaanaoleva nainen, jota kaksi miestä pettää löytää lohduttajan?

06 toukokuuta, 2006 12:01  
Blogger Jazz

Mä kaipaan syvällistä analyysia Theodor Adornon esseestä "On the fetish character..." ja sen soveltamisesta nykyaikaisen arkkitehtuurin (huomaa, ei modernin!) tähtiarkkitehtikulttiin ja sen johdannaisiin eli arkkitehtuurijätöksiin maailman metropoleissa.

Ja erityisesti jatkoa tarinalle!

14 toukokuuta, 2006 14:11  

Lähetä kommentti

<< pääsivulle