perjantaina, syyskuuta 15, 2006

34. OVESTA VETÄÄ


Havahdun hereille moottoripyörän ääneen. Nostan jalat yksi kerrallaan lattialle ja huojun hetken sohvan reunalla sumussa. Eilinen ripsiväri on melkein liimannut silmät kiinni. Eteisen peilistä näen sohvakankaan kuvion poskessa. Sipaisen vessassa jonkun hammastahnatuubista tahnaa huulien väliin. Harjaan tukan ja pyyhin kostutetulla käsipaperilla silmien alta. Suoristan selkää ja yskäisen. Kello on seitsemän, ehdin kotiin vaihtamaan vaatteet. Näppäilen ovella hälytystä. Piippauksen läpi kuuluu ”huomenta”.

Säpsähdän pienesti, ”huomenta”, sanon pomolle, peruutan hälytyksen, nostan takin henkariin. Sytytän valot, avaan koneeni hurisemaan. Menen keittämään kahvia. Haukottelen salaa.


- Tänään käy muutama tyyppi tuomassa näytteitä. Ottasitko sä niitä vastaan?

Puoli kahdeksalta hörpin vielä yksin kahviani. Näytöllä on kemian laitoksen x-ref –pohja haettuna projektiserveriltä. Jokaiseen huoneeseen monistetaan blokkikirjastosta samat kalusteet. Laboratorioon joudun etsimään netistä vetokaapin valmistajan dwg-kuvan. Cad-ikkunan alla on luonnos Kirkko ja Kaupunki –lehteen tulevasta kolme rivin ilmoituksesta, jossa siisti ja hyvätapainen arkkitehtinainen hakee yksiötä kantakaupungin alueelta.

Puoli kymmeneltä olen tarkoituksella katsomatta Tommin suuntaan ja viheltelen radion mukana.

Yhdeltätoista tulee laattafirman edustaja. Vedän henkeä, koko avotila kuuntelee. Nuori kaunis mies istuu alas. Minä istun alas. Myyntiedustaja heilauttaa vaaleaa otsatukkaansa, katsoo minua pitkään ja röyhkeästi silmiin, ja avaa esittelykansion valkoisten kaakeleiden kohdalta. Ahaa, nyökyttelen ymmärtämättä koko puoli tuntia.


- Jumallauta.
- Juma-lauta, vastaa Meri. Hiljaisuus.
- Näitsä!
- Kyllä kiitos.

Kuljen hermostuksissani kansiohyllyn ja työpöydän väliä useampaan kertaan. En uskalla vilkaista Tommia.


Akustointilevyjen edustaja tuo kansiot ja jättää kutsukortin.
- Onks mitään tarjoilua, joku kysyy.
- Ei. Tai on luento ja kahvitarjoilu, luen.
Pomo menee ohi. - Ei meillä oo aikaa juosta työajalla kaikenmaailman kissanristiäisissä.
Lappu menee roskikseen ennen kuin mies on päässyt edes hissiin.
- Tulisitko käymään vähän täällä?
- Joo hetki, soitan vaan yhden puhelun.

Juuri kun olen lankapuhelimessa enkä pääse liikkumaan, nämä kaikki tapahtuvat yhtä aikaa: ulko-ovi aukeaa, ovesta näkyy kuinka aurinko tulee esiin pilvien takaa ja valaisee toimiston, kuulen linnunlaulua, Tommin veli tulee sisään. Muut ympäröivät veljen, joka on kaikkia pidempi. Yleistä naureskelua. Veli katsoo sieltä joukosta minuun, minä katson takaisin, puhun puhelimeen ja suoristan vasemmalla kädellä likaisia hiuksiani.



19 kommenttia:

Anonymous Anonyymi

Aika hämäräksi on menny... Mistä se aamulla heräs? Onko aviomiehellä vielä toisia naisia? Tuleeko avioero?

16 syyskuuta, 2006 12:40  
Anonymous Anonyymi

no sieltä toimistolta, urpo :D

18 syyskuuta, 2006 04:04  
Anonymous Anonyymi

tää on huono

19 syyskuuta, 2006 13:15  
Blogger J. Petäjä

Kiitos.

19 syyskuuta, 2006 17:55  
Anonymous Anonyymi

Kuules vaimo!! Mihis sun tatsi on kadonnut?

19 syyskuuta, 2006 18:24  
Anonymous Anonyymi

On kyllä kieltämättä mennyt tarina hieman huonompaan suuntaan...

20 syyskuuta, 2006 12:08  
Blogger J. Petäjä

Ja vielä huononee.

Parannusehdotuksia?

20 syyskuuta, 2006 12:42  
Blogger Mikko J. Kalavainen

Eikä huonone, paskat haittaa jos joutuu hiukka miettimäänkin. Anna tulla vaan. Lisää pettämistä, lisää mustasukkaisuutta!

21 syyskuuta, 2006 09:02  
Anonymous Anonyymi

ira mellita?
- leila marit
- maaritille
- marie talli
- merit laila
- metri laila
- mille ratia

22 syyskuuta, 2006 11:13  
Anonymous Anonyymi

J.Petäjä?????? :o

22 syyskuuta, 2006 16:31  
Anonymous jive

Siiskö vaimoa epäillään pomon kanssa touhuilustako nyt?

22 syyskuuta, 2006 20:03  
Blogger Sedis

Kirjoittaja vaihtunut?

22 syyskuuta, 2006 22:03  
Blogger J. Petäjä

Identiteetin vuositarkastus.
Kirjoittaja tuli ulos kaapista ja meni toiseen kaappiin.

22 syyskuuta, 2006 22:40  
Anonymous OK

Tervetuloa kehiin, J.Petäjä! Stoorin voisi oikaista mutkista ja panna pisteen toteamalla kirjoittajan

-olevan mies
-kertovan omaa tarinaansa, jonka lopputulos on ollut selvä jo vuosia sitten
- Lisäksi lukijaa helpottaisi kuulla, maksaako vaimo elatusavut säännöllisesti ja miten kirjoittajan uusioperheen äiti kotona oleviin lapsiin suhtautuu...

24 syyskuuta, 2006 13:39  
Anonymous -safa-

Miten kirkkokisassa kävi?

25 syyskuuta, 2006 00:40  
Anonymous Anonyymi

En kyl tajua, mikä täs on niin hienoo?

28 syyskuuta, 2006 12:04  
Anonymous jari

Kirjoittaja paljastunut?

28 syyskuuta, 2006 21:58  
Anonymous Anonyymi

Petäjä=Pettäjä

Kun Vaimo ei ollutkaan enää vaimo, piti vaihtaa aliasta sopivampaan?

30 syyskuuta, 2006 03:28  
Anonymous OK

Päivityksen paikka:


THE END

14 lokakuuta, 2006 18:38  

Lähetä kommentti

<< pääsivulle