24. VANKILA-AIKA

Kun seinät ovat suunnilleen paikoillaan, lopetamme. Aurinko on laskemassa ja minun pitäisi mennä suoraan kotiin. Suljen puhelimeni.
Kävelemme keskustaan pitempää reittiä. Palelen. Arkailen Erottajan baaria joka on täynnä ihmisiä ja ääntä, mutta Tommi tarttuu minuun hetkeksi ja vetää hämärästä sisään valoon. DJ soittaa levyjä. Minua esitellään uusille ihmisille. Ihan työkavereita ollaan, yritän sanoa kaikille. Tommi hipaisee tungoksessa käsivartta. Tuo siiderin.
Kaikki on minulle uutta. En tiedä miten pitäisi olla.

Tommi lähtee Tampereelle viimeistelemään opintojaan.

Äkkiä kaikki tuntuu merkitykselliseltä.
Kun kuuntelen töissä kuulokkeilla: Kun tuuli käy yli jäisen meren, ja kylmyys talven jäädyttää mielen, on hunajainen, muisto tuon kesän nyt vain.

Kun luen lounaalla naistenlehdestä: Tulossa on mielenkiintoinen ja yllättävä kuukausi. Jos joku on käyttänyt sinua hyväkseen, niin nyt et siedä sitä enää yhtään kauempaa. Toukokuussa tulet näkemään myös muutamia yhteenottoja ja tunteenpurkauksia.

Kun luen illalla lempikirjaani: Hetken mietittyään hän vastasi: 'Se oli silloin -18, kun tovereineni seisoin haudan reunalla. Olimme itse kaivaneet sen haudan. Teloitusryhmä oli aseineen valmiina ampumaan meidät. Silloin kysyin komentavalta upseerilta, että saisinko sanoa tovereilleni pari sanaa ennen teloitusta. Sain luvan ja rupesin puhumaan. Kun olin lopettanut, toverini itkivät, ja se teloitusryhmä itki.

Etsin kaikkialta todistusta oman maailmani oikeutuksesta. Myöhästelen töistä. Kokeilen:

Lähettäjä: Vaimo
Vastaanottaja: Tommi
Lähetetty:
11:52:00
20.04.2006 Ah kevät Helsingissä. Kaipaan.

Lähettäjä: Vaimo
Vastaanottaja: Tommi
Lähetetty:
16:47:17
22.04.2006 Päivät ovat pitkiä kun en kuule sinusta mitään. Kärsin.

Tommi ei vastaa koko aikana. Vatsassani poreilee.