6. USKO
Päätän käräyttää miehen näyttävästi. Aion marssia kahvilaan miehen odottaessa Kikkaa ja lyödä avioeropaperit eteen ja poistua puhumatta. Minulla vain ei ole aavistustakaan mikä voisi olla hyvä paikka tavata. En käy missään paitsi keskustan tavaratalon lastenhoitohuoneessa ja kahvilassa. Mies arvaisi välittömästi huijauksen ja kuolisi nauruun jos ehdottaisin treffejä siellä.
Sofiankadun espanjalainen ruokaravintola? Ei, sillä mies näkisi pöydästä kadulle ja ehtisi moneen kertaan huomata kun äheltäisin vauvan rattaiden kanssa sisälle. Siihen kuivuisi teatraalinen sisääntuloni. Aleksanterinkadun vanhan kahvilan takaosa? Ei, tila on liian intiimi, koko asiakaskunta joutuisi tahtomattaan osaksi draamaa. Pakko miettiä.
Lähettäjä: Kikka
Vastaanottaja: Mies
Aika:
16:31:46
14.11.2005 Mun radio kaipais viritystä... no eiii. Ei ainakaan mun vakilounari. Mä mietin jonkun romanttisemman. Saaks sulle viestiä iltaisin?
Lähettäjä: Mies
vastaanottaja: Kikka
Lähetetty:
16:47:06
14.11.2005 Virka-aika on varmaan parempi. Jos olen kotona, se aika on varattu perheelle.
Olen pilata koko jutun liian päällekäyvällä viestillä. Ei ihme jos mies kavahtaa. Ajattelee vaimoaan ja perhettään. Yritän paikata vielä, ja päätän olla hiljaa kunnes mies on itse valmis jatkamaan.
Lähettäjä: Kikka
Vastaanottaja: Mies
Aika: 17:08:23
14.11.2005 Joo. Älä säikähdä, romanttisemman on tässä tapauksessa = säällisemmän.
Mies on kotona harvinaisen hyväntuulinen. Hyräilee tyhjentäessään astianpesukonetta. Havahdun itsekin horroksesta ja siivoan keittiön. Laitamme yhdessä ruokaa. Tyhjennän itselleni viinipullon lopun sillä mies ei nyt juo.
Yläkerrassa kun lapset eivät kuule, en enää pysty hillitsemään itseäni. Aloitan ärtyneen kuulustelun. Pettääkö mies minua? Mikä on pettämistä? Ovatko salaiset tekstiviestit ja sähköpostit pettämistä? Miehen on hyvin vaikea puhua itsestään. Olemme etääntyneet toisistamme vauvan aikana niin että emme oikeastaan puhu juuri muuta kuin muutaman lauseen päivässä koskien kaupassakäyntia tai vauvan kuulumisia. Emme ehdi puhua. Mitä vähemmän puhuu, sitä vaikeampaa siitä tulee. Joskus puhkean iltaisin pitkiin monologeihin, joihin mies ei jaksa vastata ennen nukahtamistaan. Tänään mies kuitenkin vastailee kauniisti. Ei, ei petä minua, kaikenlainen salainen viestiminen olisi pettämistä. "Et viestittele kenenkään kanssa?", kysyn. "En", mies vastaa painokkaasti ja katsoo rävähtämättä silmiin. Sanoo päättäneensä ettei mene enää yksiinkään juhliin ilman minua. "Vaikka kaikki ihailijasi näkisivätkin että olet naimisissa kanssani?", kysyn suu mutrussa. Mies hymyilee ja sanoo minulle halatessaan: "Mä en tiedä minkä takia mua on panettanut niin kovasti koko päivän."
---
Tiistaina olen onnellinen ja täysin vakuuttunut siitä että mies on päättänyt lopettaa viestit Kikalle. Työntäessäni vaunuja tuulessa pitkin Töölönkatua laitan miehelle:
Lähettäjä: Vaimo
Vastaanottaja: Mies
Lähetetty:
11:08:09
15.11.2005 Mä rakastan sua, ja riiteleminen ei ole enää edes nautinto niinkuin ennen vanhaan.
Helpottuneena kiertelen Ateneumissa. Iso enkeli puupiirroksessa saa minut liikuttuneeksi ja kevyeksi. Anteeksianto on mahdollista.
12 kommenttia:
Hmmm... tarvitseko ammattivinkkejä? Aika hyvä käsis sulla ;-)
Hahaa, ihan totta. Ei naisen petetyn ajatusmaailma nyt ihan näin yksinkertaista ole.
Ihan kiva tarina, ainakin onnistuit provosoimaan porukkaa. Saavutushan sekin.
Neuvoja täältä: http://www.eroperhe.net
Pääseköhän Nurmela näin vähällä?
Jos et pahastu kommenteista, niin voihan olla että oma "Kikkailusi" ajaa miestäsi pettämään. Toki en tiedä voisinko itsekään antaa anteeksi pettämistä, jos tällaista on todistetusti tapahtunut, mutta pienten lasten takia pitäisin tärkeämpänä sovintoa ja anteeksi antoa, (ehkä terapiaakin?), kuin tällaista käräyttämistä.
Mutta niin... miten sitten itse toimisin vastaavassa tilanteessa? Vaikea sanoa.
Kerro lisää.
Nojaa, kuulostaa siltä että olet saanut mitä halusitkin, eli lapsen ja enemmän tai vähemmän vakituisen parisuhteen. Kaivattua jännitystä elämään tuo tämä "kolmas pyörä".
Sievä pikku novelli. Jatkoa tähän lienee vaikea keksiä?
Aikuiset ihmiset näin lapsellisessa draamassa ja syyttömät lapset saavat maksaa kuin äiti ja isä on kuin teini-ikäiset. Olisitte aikuisia, noita keskenkasvuisia on ihan riittävästi.
En ikinä haluaisi olla tämän perheen lapsi.
voi rähmä. ja mä kun luulin että mulla on ongelmia. loistava meininki, laita se kärsimään, hyvä meininki.
Pettäminen on väärin, mutta tuo pelaamasi peli on vähintään yhtä kyseenalaista. Järkyttävää.
Jos tarinassa on toden hiventäkään, niin toivottavasti sen vauvan voisi jättää kuitenkin pois käräyttämistilaisuudesta.
viiden minuutin lukemisen jälkeen tulee vakuuttunut olo: ei koskaan kotirouvaksi !
Lähetä kommentti
<< pääsivulle