tiistaina, elokuuta 21, 2007

36. OLIN MENNYT LOPULLISESTI


- Älä mee. Mä rakastan sua.

Katson peilistä itseäni ja laitan hiuslakan reppuun. Repussa on parin päivän vaatteet. Tarkistan korvatulpat sivutaskusta. Otan toisen ja painan sitä lyttyyn allastason laminaattia vasten.
- No voisitko kertoa mullekin, mikä näistä palavimmin todistaa sun rakkautta muhun. Yksi. Kikka. Kaksi. Känni baarissa. Vai kolme, ilta ylitöissä.

En oikeastaan kuule mitä Meri minulle puhuu. Katson ohi Tommia, joka juttelee tytölle takapöydässä. Vilkuilen myös kolmen hengen seuruetta keskilattialla. Yhden olut läikkyy tuopista kengille.
- Tuo on mun tuleva poikaystävä, sanon Merille sisäänhengityksellä ja pudistan jo valmiiksi päätäni ennen vastausta. - Ei noin ujoon voi edes tutustua. Mitä sä otat?

Yöllä Tommi yrittää soittaa.

Herään ensimmäisen kerran ennen kuutta. Toinen jalka on 120-senttisen sängyn laidan yli, palelen. On vain yksi peitto. Sängyn vieressä lattialla on Aku Ankan taskukirja numero 52 auki taitettuna. En uskalla halata vieressäni nukkuvaa selkää vaikka haluaisin.

Kello 10.25 nostan lattialla äänettömänä olleen puhelimeni. Yhteensä seitsemän puhelua tullut Tommilta. Huoneessa on kulmasohva, paksu matto ja työpöytä. Sohvapöydällä avattu suolapähkinäpussi ja kolme kaljatölkkiä. Työpöydällä on tietokone, kaiuttimet, mikrofoni varren päässä ja koneen päällä nettikamera. Käännyn seinään päin ja painaudun lähemmäksi. Toinen kääntyy selälleen ja laskee laiskasti toisen kätensä peiton alla olevan reiteni päälle, katsomatta minuun. Nousen kyynärpään varaan. Huimaa. Ilmeisesti krapula on vasta tulossa.
- Se tyyppi ketä oli eilen Kutosessa oli mun broidin kaveri. Se vähä jotain naureskeli siinä.
- Voi ei.
- Mut ei me siitä välitetä vai mitä.
- Kaunis poika, silitän rakastuneena käsivartta.
- Mun täytyy lukee tänään tenttiin. Mut eka sullon jotain velvollisuuksii, sanoo Tommin veli, ja painaa päätäni alaspäin.



sunnuntai, lokakuuta 22, 2006

35. OMAAN KOTIIN


Pujottelen autolla rauhallisesti keskustan liikenteen seassa. Ruuhka-aika pahimmillaan. Pohjoisrannassa helpottaa, vauhti nousee viiteenkymppiin. Liisankadun kohdalla painan hitaasti jarrua niin että auto pysähtyy pehmeästi juuri ennen kuin valot vaihtuvat punaisiksi. Nostan kytkimen melkein puoliväliin, ja heti kun keltainen välähtää, painan päättäväisesti kaasua ja vaihdan nopeasti kakkoselta kolmoselle. Kiilaan kuuttakymppiä ensimmäisenä oikealle kaistalle ennen Rantatietä. Vasen käsi on ratin alareunassa, oikea käsi lepää vaihdekepin päällä. Laitan soittimessa olevaa levyä kovemmalle. Kustaa vaasan tiellä koukkaan pienesti kiihdyttämällä sille kaistalle joka vetää paremmin. Vilkaisen tyytyväisenä viereistä penkkiä. Kohta pääsen esittelemään ajotaitojani.

Kahdeksassakympissä Lahdenväylällä laitan oikean käteni vieressä istuvan reidelle ja puristan kevyesti. Sivelen jalkaa ylöspäin ennen kuin vaihdan vitoselle, jolloin minun on laitettava molemmat kädet rattiin. Vauhti nousee vajaat sataseen kun vedän vasenta kaistaa rekan ohi.

- Mua pelottaa. Saanko mä ajaa takasin?
- Et. Onko sulla illalla jotain suunnitelmia?
- Varmaan päädytään poikain kanssa baariin.
- Ketä poikia? Mihin baariin?
- Mun ja broidin kavereita.
- Tuominen muuten virnuili mulle tänään jotain susta. Ihan kuin olis yrittäny udella.
- Sillä nyt ei oo mitään varaa. Sano sille että sä heität sitä harpilla kaljuun jos ei lopu.
- Mistä mä saan harpin?
- Haet museosta.

Hiljennän liittymästä oikealle Ikeaan vievällä tiellä. Kaarramme sisään valtavaan halliin. Hopeanvärinen auto vilkauttaa valojaan lukittaessa. Takapenkillä lojuu vieläkin käräjäoikeuden kirjekuori joka pitäisi viedä postiin.

- Vai baariin, puhun ääneen itselleni. Pyörittelen auton avaimia ympäri sormen Tommin kiirehtiessä perääni.

Yläkerrassa lastensänkyjen kohdalla käännyn Tommiin päin ja kysyn makeasti: eiks oo söpö? Ennen kuin Tommi ehtii vastata, puristan häntä takapuolesta, otan kaksin käsin kiinni kauluksesta ja suutelen väkisin.

- Sä olet jotenkin aggressiivinen tänään, sanoo Tommi ja pyyhkii suutaan.
- Saataiskohan me toi taittopöytä autoon, vastaan.

Ajan takaisin tullessa vielä lujempaa. Pysäköin auton jalkakäytävälle. Kannamme Tommin kanssa laatikot takakontista neljänteen kerrokseen, tulevaan pikku vuokra-asuntooni. Tommi lähtee kotiinsa. Minä menen omaan kotiini palauttamaan autoa miehelle.

- Voisitko sä ystävällisesti hoitaa sun lapsiasi illalla, sanon miehelle. - Mulla on menoa.
- Vai niin.
Mies silittää valkoista paitaansa huolellisesti, nostaa sileän paidan henkariin ja kapean puvuntakin siihen päälle. Katsoo itseään nopeasti peilistä, sipaisee teepaidan rintamusta ja ravistaa ranteessaan olevaa kelloa alaspäin. On käynyt parturissa, harmaat ohimot erottuvat selvemmin tummista hiuksista.

- Mulla on työreissu Madridiin ensi viikolla.
- Jaa?
- Liittyy firman järjestelyihin.